Kalle Könkkölä

Kalle Könkkölä

E-mail: Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen

ja siksi muutamia havaintoja. Vihreiden vaalikoppi eli kasvihuone toimii mainiosti. Ensimmäistä kertaa meillä on esteetön ja lämmin paikka missä istua ja jutella kansalaisten kanssa. Ja puhetta piisaa. Kasvihuoneella on  käynnissä pienoisseminaarien sarja. Ihmiset haluavat tietoa ja kysellä mitä vihreät meinaa. Äkäisiä on tosi vähän, haastajia paljon.

Kopilla ollessa olen myös huomannut, että naapurit - kokoomus ja RKP eivät ole ajatelleet esteettömyyttä lainkaan. Kokoomuksen mökki on useiden portaiden takana. Viime vaaleissa heilläkin oli luiska mutta ei tällä kertaa. Muiden mökkejä en ole katsonut.

Kertoohan tämäkin jotain puoleen suhtautumisesta. Eli ei paljon välitetä.

Olen aika pettynyt siihen, että vaalien alla ei vammaisten ihmisten  kannalta tärkeisiin asioihin ole keskustelussa juuri kajottu. Viime syksynä 'avustaja kapinan' aikana monet vaikuttajat puhuivat kuinka tärkeää vammaisten on saada apua. Nyt on ollut hiljaista. www.heta-liitto.fi sivuilta voi nähdä puolueiden kantoja.

Nyt keskustelu on aivan muualla. Kuitenkin olisi tärkeä tietää mitä ehdokkaat ajattelevat vammaisten kannalta tavattoman tärkeistä asioista. Avustaja kysymyksen lisäksi näitä ovat mm esteetön rakentaminen ja kuljetuspalvelut.

Kuljetuspalvelut ovat Helsingissä vammaisten kannalta katastrofaaliset mutta kukaan päätöksentekijä ei piittaa. Asiakkaat saavat kuolla, loukkaantua, paleltua ja olla aina myöhässä. Luulen, että yksittäisen matkan hinta ei ole laskenut ja ainoa säästö tulee siitä että ihmiset eivät käytä palvelua. Viimeisin idea on se, että vammaisen täytyy etukäteen 'rekisteröidä' virastoon kenen kanssa kulkee .

Esteettömyydessä suuri ongelma on matala ja tiivis asuinrakentaminen. Useimmiten tämä merkitsee myös esteellisyyttä. Olen Helsingin rakennuslautakunnassa ja eniten esteettömyyttä yllättäen vastustavat demarit. Viime kokouksessa oli esillä päiväkodin suunnitelma jonka pääovella oli portaat. Yhden demarin mielestä portaat ovat tarpeen, jotta nuoriso ei olisi niin huonokuntoista.

- Suomen tulee välittömästi ratifioida YK:n kidutuksen vastaisen sopimuksen lisäpöytäkirja  


Suomi on allekirjoittanut Yhdistyneiden kansakuntien kidutuksen vastaisen sopimuksen lisäpöytäkirjan vuonna 2003. Suomi ei ole kuitenkaan ratifioinut eli saattanut valtionsisäisesti voimaan lisäpöytäkirjaa, toisin kuin esimerkiksi Viro, joka ratifioi lisäpöytäkirjan loppuvuodesta 2006.



Lisäpöytäkirjalla perustettu kansainvälinen valvontaelin valvoo olosuhteita paikoissa, joissa henkilöiden vapaus on tai voidaan olettaa olevan riistetty tai joissa muun muassa vammaisia kohdellaan epäinhimillisellä tavalla. Tällaisia paikkoja voivat Suomessa olla vammaisten asumisyksiköt, erityisesti laitokset.



Lisäpöytäkirja edellyttää myös kansallisen valvontaelimen perustamista. Valvontaelimellä olisi oikeus tehdä varoittamattomia valvontakäyntejä vammaisten asumisyksikköihin ja tarkistaa, ovatko olosuhteet epäinhimillisiä tai alentavia. Myös riittävän henkilökohtaisen avun puute voi erityisesti yöaikaan johtaa epäinhimilliseen kohteluun.



Keskeistä valvontaelimen perustamisessa on, että vammaiset itse ovat mukana sen perustamisvaiheesta lähtien. Vammaisten oma edustus on ehdoton edellytys valvontaelimen oikeutetun toiminnan turvaamiseksi. Suomessa valvontaelimeksi kaavaillaan Eduskunnan oikeusasiamiestä. Oikeusasiamiehen toimisto voi olla oikea paikka tälle, mutta vaaditaan erittäin laajaa koulutusta, jotta eduskunnan oikeusasiamiehen toimisto tulisi enemmän vammaisasiasensitiiviseksi. Tämä edellyttäisi vammaisten toteuttamaa koulutusta.



Ulkoministeriö on perustanut työryhmän suunnittelemaan lisäpöytäkirjan ratifiointia. Työryhmässä ei ole vammaisjärjestöjen edustusta. Suomi on tekemässä suurta virhettä valmistellessaan läpinäkyvää valvontajärjestelmää suljetuin ovin. Näyttää vahvasti siltä, että Suomella on jotain salattavaa laitosten suljettujen ovien takana. Työryhmää tulee välittömästi täydentää vammaisjärjestöedustuksella.


Jukka Kumpuvuori ( Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen. Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen. , 050 552 0024)PuheenjohtajaKynnys ry

Kalle Könkkölä ( Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen. Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen. , 0500 503 516)ToiminnanjohtajaKynnys ry

Monet vaikeavammaiset ihmiset - en siis vain minä - kohtaavat lentämisessä erilaisia hankaluuksia. Valitettavaa on, että liikenneministeriö ja ilmailuhallinnon viranomaistahot eivät näistä asioista piittaa, vaikka eri vammaisjärjestöt kuten Kynnys ovat kiinnittäneet asiaan huomiota.

Halpalentoyhtiöillä jo paikan tilaaminen on hankalaa, sillä vammainen ei voi tehdä tilausta netissä ja puhelimella tehdystä hankinnasta veloitetaan enemmän.

BLUE1-lentoyhtiö ei ottanut erästä lipun ostanutta kyytiinsä Oulusta Helsinkiin. Viranomaiset vain kohauttivat olkapäitään. Oulussa turvatoimet on viety äärimmäisyyksiin; vaikeavammainen mm. joutuu jättämään oman pyörätuolinsa. Edes USA:n tiukoissa tarkastuksissa tätä ei vaadita.

Hengityskoneen käyttö on Finnairilla mahdollista vain tietyissä koneissa ja tietyillä lennoilla. Sähköä on kuitenkin joka koneessa. Huhujen mukaan Finnair päätti muutama vuosi sitten, ettei uusiin koneisiin hankita sähköä. Ongelmana on myös, että näistä asioista ei voi kenenkään kanssa puhua. Vammaisen matkustajan ainoa kontakti lentoyhtiöön on lipunmyynti.

Minusta viranomaiset ja erityisesti liikenneministeriö voisivat asettaa lentoyhtiöille velvoitteen hoitaa vammaiset matkustajat kunnolla. Erääseen kirjeeseeni liikenneministeriö totesi vain, että lentokapteeni voi valita ne jotka ottaa kyytiin. EU-määräykset koskevat jo lentokenttiä, joissa edellytetään olevan vammaispalvelut, mutta lentoyhtiöt saavat edelleen syrjiä vammaisia ihmisiä vapaasti.

Kalle Könkkölä

Kynnys ry sai jokin aika sitten kirjeen Suomen Keskustalta. Kirjeessä pyydettiin suorasukaisesti rahaa heidän 100-vuotisrahastoonsa.

Keräys on sinänsä OK ja sillä on varmasti keräyslupa. Minua arvelutti vain tämä asetelma. Keskusta on merkittävä vaikuttaja Suomessa. RAY:n hallituksen puheenjohtaja on keskustalainen, peruspalveluministeri on keskustalainen ja pääministeri on keskustalainen. Kynnys ry ja vammaiset yleisesti ovat hyvin riippuvaisia näistä ihmisistä ja instansseista.

Suhtauduttaisiinko Kynnyksen RAY-hakemukseen suopeasti, jos antaisimme rahaa Keskustalle? Olisiko Keskustan kanta henkilökohtaisiin avustajiin suopeampi, jos antaisimme rahaa heille?

Vaikka RAY-avustukset jaetaan objektiivisesti ja strategioiden mukaisesti, niin toki poliittiset kytkennät näkyvät. Järjestöjä liitetään eri reviireihin puoluepoliittisesti. Jos kuulut demarien tai keskustan reviiriin, on rahan saaminen helpompaa kuin muilla. Tästä ei oikein avoimesti uskalleta puhua. Ja voi vain arvata miksi: ettei rahoitus vaarantuisi.

En tietenkään usko, että Keskusta olisi tietoisesti sitonut rahanpyyntönsä mihinkään edellä mainituista asioista, mutta jouduin kiusalliseen tilanteeseen miettiessäni näitä. Jos Vihreältä liitolta olisi tullut samanlainen pyyntö, olisin ilman muuta soittanut puoluesihteerille ja varoittanut häntä ojentamasta kättä kansalaisjärjestöjen kukkaroille. Puolueita varten on olemassa puoluetuki ja muu puoluerahoitus.

Ehkä ajat ovat muuttuneet, koska uskalsin kirjoittaa tämän enkä pelkää Kynnyksen ensi vuoden RAY-avustushakemuksen kaltoin kohtelua.


Toivoisin Keskustan asennoituvan myönteisesti henkilökohtaiseen apuun vaikeavammaisille tulevalla vaalikaudella. Lähes kaikki muut paitsi Liisa Hyssälä ovat olleet kovin hiljaa asiasta. Henkilökohtaiset avustajat antaisivat vammaisille ihmisille mahdollisuuden elää sitä omaehtoista elämää, jota Keskusta on noin yleisesti ottaen ajanut muulle väestölle.

Suomella on vielä melkoisesti matkaa kansainväliseen tavoitteeseen nostaa kehitysavun suuruus 0,7 % bruttokansantuotteesta. Onneksi ollaan jo sentään kasvu-uralla vaikka mitään kunnollista sitoutumista tähän tavoitteeseen ei ole.

Suomi on siirtynyt kehitysavussaan entistä enemmän ns sektoriapuun. Tämä tarkoittaa sitä, että apu annetaan suoraan kehitysmaan hallitukselle budjettitueksi. Ei projekteja ja hankkeita. Monessa suhteessa tämä on varmasti oikea ratkaisu. Kehitysapurahat kulkevat vastaanottajamaan budjeteissa suunnitellusti ja parlamentit voivat periaatteessa osallistua päätöksentekoon siitä, mihin rahoja käytetään.

Toisaalta ongelmana on saada kohdistettua apua kaikkein eniten sitä tarvitseville. Kehitysmaiden hallitukset ja parlamentit ovat samanlaisia kuin missä muualla tahansa ja heikoimmassa asemassa olevat eivät ole suinkaan päätöksentekijöillä aina mielessä. Tietenkin tässä tilanteessa myös Suomi voi vaikuttaa, jos haluaa.

Monissa maissa on mm maailmanpankin aloitteesta käynnistetty köyhyyden poisto- strategioita. Jos pystymme vaikuttamaan siihen, että erilaiset kansalaisjärjestöt voisivat osallistua köyhyyden poisto-ohjelmien suunnitteluun yhteistyössä omien valtiovarain- ja suunnitteluministeriöiden kanssa niin heikoimmassa asemassa olevien tilanne voisi helpottua.

Olen itse ollut mukana maailmanpankin vammaistyöryhmässä puheenjohtajana ja siellä on kehitelty koulutusta kehitysmaiden vammaisjärjestöille siitä kuinka voisi osallistua omassa maassaan tähän työhön.  Tansaniassa toteutetussa pilottiprojektissa on saatu hyviä kokemuksia ja laadittu jopa pieni opas vammaisjärjestöille köyhyyden poistamisesta. Samaa kokemusta voisi hyödyntää muiden kansalaisjärjestöjen kanssa. Sinänsä, jos vammaisjärjestöt - jotka usein edustavat köyhistä köyhimpiä - voivat näyttää esimerkkiä niin toisetkin voivat osallistua.

Katson usein näitä kehitysyhteistyöasioita sen kokemuksen valossa, jota olen saanut vammaistyössä. Taloudellinen toimeliaisuus, mahdollisuus ansaita itse rahaa omaan perheeseen on avain itsenäiseen elämään kehitysmaissa. Meillä taas keskeisintä on saada riittävästi apua voidakseen elää itsenäisesti. Siksi esimerkiksi Abilis-säätiö, joka tukee kehitysmaiden vammaisjärjestöjä, tukee mm erilaisia tuloa tuottavia hankkeita. Nämä hankkeet voivat olla hyvinkin pieniä, Abilis on tukenut vammaisten omaa yrittäjyyttä mm hankkimalla lehmiä, kanoja, vuohia ja lampaita. Säätiö on myös auttanut vammaisia pienyrittäjiä hankkimalla ompelukoneita, kalastusveneen sekä puusepänverstaan työkaluja.

Säätiömalli saatiin liikkeelle, silloin kun Pekka Haavisto oli kehitysyhteistyöministerinä. Ratkaisu syntyi, kun mietin miten ihmeessä voisimme tukea suoraan kehitysmaiden ruohonjuuritason vammaisjärjestöjä. Säätiöt voivat avustaa suoraan järjestöjä ulkoministeriön kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella. Tähän saakka ulkoministeriö on ollut lähes ainoa rahoittaja. Nyt kun toiminta on vakiintunut kannattaa katsoa muitakin rahoittajia.

Säätiöitä on kolme, Abiliksen lisäksi Ihmisoikeussäätiö ja ympäristöasioiden piirissä Siemenpuu-säätiö. Säätiöt toimivat yhteisissä tiloissa yhdessä Vammaisten kehitysyhteistyöyhdistyksen kanssa ja muodostavat aikamoisen osaamiskeskuksen.

Näinhän se on, kun verrataan Helsinkiä moniin, miksei jopa maailman kaikkiin kaupunkeihin ja kyliin. Ensisijaisesti kyse on siitä, että Stadi on stadilaisille ainoa mahdollinen asuinpaikka. Toissijaisesti siitä, että täällä monet asiat ovat vammaisten kannalta hyvin, koko ajan paremmin. Tosin moni asia on pielessäkin ja menossa huonompaan suuntaan. Mikään hyvä asia ei ole turvassa.


Tästä esimerkki on vammaisten kuljetuspalvelu. Nykyinen KPK


(kuljetuspalvelukeskustoiminta) on osoittautunut kehnoksi palvelun käyttäjän kannalta. Kuvittelin itse aiemmin, että silloinen MYK (matkojen ja kuljetusten yhdistelykeskus) voisi toimiakin. Tämän uskon olen menettänyt ja todennut, että palvelua kehitetään kaupungin, operaattorin ja taksifirmojen etujen mukaan. Vammaiset eivät pääse liikkeelle, heidät unohdetaan hankeen, he menehtyvät onnettomuuksissa. Tämä ei liikuta luottamushenkilöitä oikein pätkääkään.


No, ei ole tarkoitus tehdä jeremiaadia KPK:sta vaan kuvata erästä esimerkkiä.


Toinen esimerkki liittyy rakentamiseen. Esteetön rakentaminen on edennyt paljon, mutta nyt on suurena uhkana kova innostus matalaan ja tiiviiseen.


Tämä merkitsee käytännössä lähes aina esteellistä rakentamista.


Kaksikerroksiseen taloon on kallista tehdä hissi. Kun kaava määrää, että asunnon ensimmäisen kerroksen lattiataso on 70 cm korkeudella ja talo kadunvarressa, on sisäänpääsy yleensä tosi vaikeaa. Miksi meillä ei pidetä elinkaariajattelua lainkaan tärkeänä? Miksi tehdään taloja, joissa on hankala asua jos on pieniäkin vaikeuksia liikkumisessa?


(Lue lisää:http://konkkola.fi/arkkitehtiporssi/nousussa/arkkitehtiporssi.html .)


Eteenpäin on menty esteettömässä joukkoliikenteessä. Bussit alkavat teoriassa olla käyttökelpoisia ja matalia ja niissä on usein jopa toimiva luiska. Etenkin muualta tulleet kuljettajat ovat avuliaita ja katsovat, että huonosti liikkuvat pääsevät sisään. Matalalattiaratikat ovat olleet pettymys, koska laiturin ja vaunun väliin jää melkoinen rako, johon esim. pyörätuolin pyörä voi jumittua. Tämä joskus säikähdyttää. Uuteen välipalaratikkaan on tulossa luiska - miksei sitä voisi laittaa vanhoihinkin mataliin ratikoihin?


Henkilökohtainen avustajajärjestelmä on ollut jumissa jo 20 vuotta. Lakia pitäisi muuttaa ja usein vaalien alla lupauksia kuuleekin. Viime syksynä avustajakapinan aikoihin näitä lupauksia kuultiin, mutta Hyssälän eväät loppuivat kesken. Kyse on perusasioista - ei mistään ylellisyydestä. Siitä, että pääsee vessaan tarpeen eikä sosiaalitädin mukaan. (On se joskus setäkin.) Siitä, että voi osallistua kuten muutkin. Tämä pitäisi seuraavan eduskunnan hoitaa. Mielenkiintoista muuten, ettei yksikään vaalikone sisällä kysymyksiä vammaisista.


Vielä lopuksi yksi idea. Kun VR muutti aikataulujaan, monet aiemmin esteettömät yhteydet katkesivat. Vaikka toki tuli paljon uusiakin hyviä yhteyksiä.


Aikatauluja ja muitakin päätöksiä tehtäessä olisi tehtävä vammaisvaikutusten arviointi. Tämä helpottaisi päätöksentekoa tulevaisuudessa paljon.


Kalle Könkkölä

Rakennuslautakunnassa törmään lähes joka viikko siihen, että kaava estää esteettömän rakentamisen.

Yksi syy on vaatimus siitä että ensimmäisen asumiskerroksen tulee olla 70 cm korkealla kaduntasosta ja rakennuksen tulee olla aivan jalkakäytävän reunassa.


Toivoisin kahta  asiaa:

Kaavoituksessa tehtäisiin myös esteettömyysselvityksiä miten eri vaihtoehdot vaikuttavat ja etsitään ratkaisuja jotka edistävät esteettömyyttä. Toiseksi pitäisi ehdottomasti käynnistää tutkimustyötä siitä miten kaavoituksella vältettäisiin esteetöntä rakentamista - nyt kaavat edistävät usein esteellisyyttä.


Jotakin edistystä on tapahtunut rakennusvalvonnassa: kattoterasseille alkaa päästä. Kovan riitelyn jälkeen suunnittelijat ovat löytäneet uusia ratkaisuja jolloin kattoterassit eivät ole 40 cm korkeammalla kuin asunnot.


Makkaratalosta on tulossa esteetön, hyvät reitit niin kompassitorilta kuin asematunnelin tasosta. Kun saisi vielä esteettömän maanalaisen yhteyden World trade centeriin niin sateella ja kylmällä ilmalla pääsisi aina kampista sinne.


Pörssitalosta on käyty kädenvääntöä: vanha pörssisali on tulossa kokoustilaksi. Aluksi kaupunginmuseo vaati salin 45 cm tasoeroon irtoluiskaa 1:5 kaltevuudella. Sehän on täysin käyttökelvoton.


Otin asian esille ja kävin yliarkkitehdin kanssa paikalla. Tilanne saattaa ratketa positiivisesti. Kaupungin museo on hankala, paljon hankalampi kuin museo virasto. Esteettömyydellä ei ole mitään merkitystä tai arvoa. Asian voisi ottaa esille johtokunnassa.


Helsinkiin myönnettiin viime vuonna lupa neljälle hotellille, jotka ovat osittain tai kokonaan huonoja.

Katajanokan vankilassa ei voitu suurentaa suojelusyistä yhtään entisen vankikopin ovea, silti seiniin tehtiin ikkunoita ja väliseiniä poistettiin, jotta ne jotka mahtuvat niistä kapeista ovista voisivat asua mukavammin. Suojelunäkökulma on peräti joustavaa mutta esteettömyys jää lähes aina Helsingissä toiseksi.


Eerikinkadulle, taitaa olla sama talo missä vihreällä liitolla oli aikanaan toimisto, tulee halpis hotelli. Hotellin menee kaksi liian pientä hissiä, joissa nappulat liian korkealla. Aleksille tulee hotelli, jossa puolet huoneista portaiden takana. Lönkan ja Albertin kulmaan  tulee hotelli jonne pääsee jätekuilun kautta ja osa tiloista portaiden takana.


Hotellin jos minkä tulisi olla esteetön, mutta  lautakunnassa on turha puhua asiasta (tosin puhun aina). Erityisesti demareiden puolelta pilkataan usein esteettömyysvaatimuksiani vaikka esimerkiksi näissä hotelleissa esteettömyys helpottaisi työntekijöitäkin.


Kalle Könkkölä

<< Alkuun < Edellinen 1 2 3 Seuraava > Loppuun >>
Sivu 3 / 3