29.09.2010 16:07

Esteettömyys rakennuslautakunnassa

Written by Kalle Könkkölä
Rate this item
(0 votes)

Kalle Könkkölä

 

 Tarkoitukseni on käsitellä tässä kirjoituksessa välähdyksittäin niitä kokemuksia, joita olen saanut viiden rakennuslautakuntavuoden aikana esteettömyyteen liittyvissä asioissa. Lisäksi esittelen joitakin kokemuksia Kynnys ry:n toiminnasta esteettömyysasioissa. Joiltakin osin nämä liittyvät myös vanhoihin rakennuksiin ja suojeltuihin rakennuksiin.

 Esteettömyyden edistäminen    on ollut varsinaista tervanjuontia. Rakennusala kokonaisuudessaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta on vastustanut kaikilla mahdollisilla tavoilla esteettömyyden lisäämistä. Varsinainen läpimurto on vielä nurkan takana. Läpimurrolla tarkoitan sitä, että laajasti ymmärrettäisiin, että kyse on vammaisten ihmisten ihmisoikeuksista. Eikä ainoastaan perinteisten vammaisten, vaan kaikkien huonosti liikkuvien ihmisten.

 Rakennuslautakunta pääsee ani harvoin käsittelemään vanhojen suojeltujen rakennusten rakennuslupia. Lupahakemuksia on  vain silloin tällöin  ja monta kertaa    virasto käsittelee ne, eivätkä ne tule lautakuntaan asti.

 Katajanokan vankila

 Ensimmäiseksi mieleen nousee Katajanokan vankilan muuttaminen hotelliksi. Muutoksia oli tietenkin tehtävä melkoisesti alkaen siitä, että vankikopit olivat liian pieniä hotellihuoneiksi ja myös sellien ikkunat olivat liian pienet hotellihuoneeseen. Tästä syystä sellejä yhdistettiin isommiksi huoneiksi ja niihin tehtiin uusia ikkunoita. Ehdotin rakennuslautakunnan käsittelyssä, että olisi kohtuullista tehdä muutaman sellin ovi leveämmäksi pyörätuolin mahtumista varten. Näin ei kuitenkaan voitu tehdä historiallisten arvojen takia. Samaan aikaan kuitenkin tehtiin uusia ikkunoita ja purettiin seiniä. Tämä esimerkki  kuvaa minun kokemuksiani. Vammaisten ihmisten takia ei voida leventää yhtään ovea, mutta enemmistölle voidaan tehdä ikkunat.

 Toinen esimerkki liittyy vanhojen kerrostalojen porraskäytäviin ja hisseihin. Katajanokalla on talo, jossa asuu paljon ikääntyneitä asukkaita, jotka haluaisivat päästä asuntoihinsa hissillä. Talossa on kolme porraskäytävää, joista yhteen on asennettu 30-luvulla hissi. Kaavassa on merkintä, jonka mukaan porrashuonetta ei saa turmella. Rakennuslautakunta piti katselmuksen ja päätti myöntää luvan sillä edellytyksellä, että hissi suunnitellaan ja rakennetaan korkealaatuisesti. Uudenmaan ympäristökeskus riitautti asian, ja oikeus eväsi lopulta hissin rakentamisen. Minusta tämä oli kohtuutonta. Asukkaat ja asuntojen omistajat ovat nyt omien kotiensa vankeja.

 Kruunuhaassa on vastaavanlainen porraskäytävä, jossa on kuitenkin 60-70-luvulla vaihdettu ovia ja kaiteita, joten porraskäytävä ei ole alkuperäinen. Rakennuslautakunta myönsi hissin rakentamisluvan, mutta asia riitautettiin. Oikeus kuitenkin salli hissin rakentamisen. On tavallaan irvokasta, että siellä missä oli jo ehditty tuhota vanhaa porrasmiljöötä, hissin rakentaminen oli mahdollista.

 Pihlajamäki

 Pihlajamäessä päätettiin suojella vanhoja 70-luvun lamellitaloja. Kaavassa kiellettiin seitsemän talon kohdalla hissin rakentaminen porraskäytävään tai talon ulkopuolelle. Perusteluna oli talojen ainutlaatuisuus. Ymmärrän tavallaan toimen, mutta hissien kieltäminen näinkin uusissa taloissa tuntui ennenkuulumattomalta. Rakennuslautakunta puolsi lausunnossaan hissien rakentamista korkeatasoisina. Kynnys ry valitti kaavasta ja hävisi jutun Korkeimmassa Hallinto-oikeudessa. Näin kävi, vaikka perustuslaki kieltää syrjinnän vammaisuuden perusteella. Samoin YK:n vammaisten oikeuksien sopimus, jonka Suomi on allekirjoittanut, pitää esteettömyyttä ihmisoikeutena. Oma tulkintani on, että esteettömyyttä ei ymmärretä vielä edes korkeimmissa oikeusasteissa ihmisoikeuskysymykseksi.

Yleiset tilat

Yleiseen käyttöön tarkoitettujen tilojen kohdalla on menty paljon eteenpäin - varsinkin uudisrakentamisessa. Vanhoja arvorakennuksiakin on korjattu paljon esteettömämmiksi. Luettelo alkaa olla näyttävä: Ateneum, Helsingin tuomiokirkko, Vanhakirkko, Kansallismuseo, Kansallisteatteri, Johanneksen kirkko, Säätytalo, Rikhardinkadun kirjasto, Agricolan kirkko, Ritarihuone. Esimerkkini ovat Helsingistä, koska tunnen ne parhaiten.

 Toki ongelmiakin on, kuten Valtioneuvoston linna, Smolna, Uspenskin katedraali jne. Oma havaintoni on, että Museovirasto on valmis etsimään esteettömiä ratkaisuja, mutta Helsingin kaupunginmuseon kanssa ei ole syntynyt oikein keskusteluyhteyttä.

 Kuten alussa mainitsin, olen vain muutaman kerran ollut mukana vanhojen suojeltujen rakennusten lupakäsittelyissä. Yksi vanha talo tulee kuitenkin vielä mieleeni. Kävin yliarkkitehti Juha Pulkkisen kanssa jopa katsastamassa Pörssin tilan suunnittelijoiden kanssa. Uusi hissi olisi ollut esteettömyyden kannalta oikea ratkaisu ja hissille löytyi jopa paikka, mutta se jäi toteutumatta taloudellisista syistä.   Vanhan pörssisalin esteettömyys saatiin lopulta hoidettua hyvin sijoitetun luiskan avulla. Sali otettiin kokous ja ravintolakäyttöön.

 Asuminen

 Arkipäivän työ rakennuslautakunnassa liittyy asuinrakennusten rakennuslupiin. Seuraavassa käsittelen kiistanalaisia esteettömyysasioita omien havaintojeni perusteella.

 Näkyvin ristiriita on liittynyt siihen, täytyykö omaan asuintaloon päästä etuovesta vai riittääkö pihanpuoleinen ovi. Rakennuslautakunta muutti mielipiteensä asiasta vuonna 1999. Minä sain asiasta syyt niskoilleni, kun Helsingin asuntotuotantotoimikunta (ATT) oli rakennuttamassa Arabian ns. helmeä, hienoa modernia asuintalokorttelia. Talo oli hieno, mutta siihen liittyi vakava ongelma - esteetön kulku pääliikennesuunnasta edellytti koko korttelin kiertämistä.

 Rakennus ei saanut sellaisenaan rakennuslupaa, vaan lautakunta edellytti esteetöntä pääsyä rakennukseen kadun puolelta. Tästä nousi meteli, ja ATT syytti lautakuntaa kauneuden tuhoamisesta. Lautakunnan puheenjohtaja taas syytti minua liiallisesta vallasta ja kohtuuttomuuksiin menemisestä. Minusta ei ole kohtuuton vaatimus, että omaan kotiinsa pääsee etuovesta. Ei ole kohtuullista, että ne, joilla on vaikeuksia kulkea, kuten rollaattoria käyttävät vanhukset, joutuvat kulkemaan pitkän kiertotien, kun vaivattomasti kulkevat pääsevät oikotietä.

 Pääsy etuovesta on nyt uusi linjaus, eikä se ole mahdoton vaatimus, kun taloa ei ole rakennettu eikä viivaakaan piirretty. Vanhat talot ovat asia erikseen.

 Asuinrakentamiseen liittyy muitakin jatkuvan keskustelun alaisia kysymyksiä, kuten se, pääseekö parvekkeelle, pääseekö terassille, onko inva-wc:tä , minkälainen on talon sauna jne. Invamitoitettu tai esteetön wc herättää paljon tunteita. Asiantuntemattomat puhuvat usein hehtaarivessoista, vaikka tosiasiassa ns. tavanomaisen wc:n ja esteettömän wc:n kokoero on rajallinen. Otan esimerkiksi erään nuorisoasuntokohteen, jossa esteetön wc oli 1,5-2 m² suurempi kuin tavanomainen. Nuo pari neliötä ovat hyvin arvokkaita kaikille asukkaille. Tiedämme kuinka suuri tilantarve wc:ssä ja kylpyhuoneissa on.

 Kahvilat

 Helsingissä on viimeisen 10 vuoden aikana syntynyt runsaasti kahviloita erilaisiin vanhoihin tiloihin. Suurin osa näistä on esteellisiä. Ne ovat muutaman askelman päässä, eikä niissä ole esteetöntä vessaa. Voisin luetella ulkomuistista parikymmentä paikkaa, mihin pyörätuolilla tai rollaattorilla ei ole menemistä. Yksi on jopa samassa talossa missä itse asun.

 Helsingissä on määräyksiä tulkittu siten, että jos kahvilassa on alle 25 istumapaikkaa, sen ei tarvitse olla esteetön. Tämä koskee vanhoihin rakennuksiin usein ahtaisiin liiketiloihin tehtyjä kahviloita. Ei ole ihme, jos kahviloiden lupapapereissa on lähes aina 24 istumapaikkaa. Tällainen kehitys rajoittaa merkittävästi huonosti liikkuvien kahvilaelämää. Kahvilat ovat myös kokoontumistiloja, joten minun mielestäni niiden tulisi aina olla esteettömiä. Näitäkin ratkaisuja onneksi löytyy, vaikkakin harvoin.

 Lopuksi

 Kuten sanoin kirjoitukseni alussa, rakennusala on täynnä vammaisvastaisia ja esteettömyyteen vihamielisesti suhtautuvia ammattilaisia. Tätä on vaikea ymmärtää. Esteettömyys tuo rakennukset kaikkien käyttöön ja antaa huonosti liikkuville uuden elämän.   Rakennettu ympäristö on täynnä esteitä ja valtaosa huonosti liikkuvien ulottumattomissa. Tämä unohtuu usein. Luullaan, että vuosikymmeniä käyty keskustelu olisi muuttanut ympäristön esteettömäksi. Odotan, että suunnittelijat ja rakentajat asettautuisivat esteettömyyden puolelle eivät aina sanoisi kannattavansa esteettömyyttä, mutta…

 Ne kaksi neliötä vessassa nostavat kansantuotetta ja helpottavat kaikkia. Ne myös lisäävät rakentajien voittoja. Hissiteollisuus saisi olla ikionnellinen vammaisista, jotka ajavat esteettömyyttä, koska se on lisännyt hissituotantoa.

Kaupunki elää ja muuttuu alinomaa. Myös tilojen käyttötarkoitukset muuttuvat. Siksi mitään uutta rakennusta ei kannata tehdä esteelliseksi.

 


Last modified on 29.09.2010 16:11
Kalle Könkkölä

Kalle Könkkölä

E-mail: Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen

Add comment