16.05.2007 13:34

Nykyinen asuntokanta vammaisten ja vanhusten kannalta toivotonta

Written by Kalle Könkkölä
Rate this item
(0 votes)

HS kirjoitti 25.3 uusien asuntojen liian pienistä makuuhuoneista. Yhtenä syyllisenä pidetään parivuotta sitten voimaan astuneita esteettömyysmääräyksiä. Arkkitehti Tuomo Repo toteaa uusissa asunnoissa vaadittavan niin tilavan eteisen ja kylpyhuoneen, että niissä mahtuu kääntymään pyörätuolilla. Samasta syystä oviaukot ovat lähes metrin levyisiä. Pyörätuoli ei ole suurin haaste tulevaisuudessa vaan itse asiassa rollaattori. Vanhusten määrä tulee lähivuosikymmeninä kasvamaan nopeasti ja esteettömyyden merkitys kasvaa entisestään. Yksin Helsingissä asuu 140.000 ihmistä kerrostaloissa joissa ei ole hissiä. Kuinka moni asuu taloissa, joissa hissi on liian pieni tai se on portaiden takana. Asuntojen hinta on vain osittain kiinni rakennuskustannuksista, hinta määräytyy myös markkinoiden mukaan rakentamiskustannuksista riippumatta. Meillä asutaan ahtaasti, mutta on kohtuutonta vierittää asiaa vammaisten ihmisten kontolle. Esteetön ympäristö on ihmisoikeuskysymys. Valtaosa rakennetusta ympäristöstä on huonosti liikkuvien ihmisten kannalta toivotonta. Ensimmäinen esteettömyysvaatimus julkisista tiloista tuli voimaan 33 vuotta sitten. Alusta lähtien asiaan on suhtauduttu väheksyen ja piittaamattomasti. Arkkitehtikunta, rakennustarkastajat ja muut viranomaiset ovat vastustaneet viimeiseen saakka esteettömyyttä. ( Ei sentään kaikki). Virheitä on saanut tehdä vuosikausia eikä kukaan ole joutunut vastuuseen. Nyt käydään kamppailua asuinrakentamisesta. Uudet määräykset edellyttävät, että kaikkiin vähintään kolmekerroksisiin asuintaloihin on rakennettava hissi ja asuinnoista on tehtävä muutoinkin esteettömiä. Mitä tekee ympäristöministeriö? Ylijohtaja J Särkijärvi kiertää pitämässä esitelmiä siitä, mitä ei tarvitse tehdä. Vaatekomero ei ole huone – ei sinne tarvitse mahtua, ei parvekkeelle tarvitse päästä, ei asuintalon terassille tarvitse päästä, ei kaikkiin työtiloihin tarvitse päästä. Yhdenvertaisuuslaki edellyttää viranomaisten edistävän tasa-arvoa, mutta nykyisin se on ympäristöministeriöltä unohtunut. Toivottavasti tuleva ministeri panee alaisensa järjestykseen. Pääkaupunkiseudulla on tullut muotiin matala ja tiivis rakentaminen. Käytännössä tämä merkitsee lähes aina myös esteellistä rakentamista. Kaavoittaja sijoittaa pientalot usein lähelle katua ja samanaikaisesti vaatii, että ensimmäinen kerros on 70 cm korkeammalla kuin piha. Tämä mm on mahdoton tilanne. Irtoluiskat eivät ole mikään ratkaisu. Ne ovat vaarallisia, vaativat avustajaa eivätkä täytä lainsäädännön vaatimuksia. Monitasoinen asunto ei ole mitenkään hyvä. Ratkaisu sopii nuorille, lapsettomille ja hyvin liikkuville ihmisille. Vähimmäistoive olisi esteetön alakerta ja vierailtavuus mutta tämä ei takaa asunnosta elämänkaariasuntoa. Olen Helsingissä rakennuslautakunnan varapuheenjohtaja ja joudun lähes joka kokouksessa puutumaan johonkin yksityiskohtaan. Kaikkiin pien- tai rivitaloasuntoihin ei pääse helposti kiitos kaavoituksen. Esteetön rakentaminen edellyttää hyvää yhteistyötä. Keskeisessä asemassa ovat tietysti suunnittelija ja rakennuttaja. Kaiken edellytyksenä on kuitenkin asenteiden muuttuminen sellaiseksi, että esteettömyys nähdään yhtenä lähtökohtana. On ymmärrettävä, että esteellinen rakentaminen merkitsee huonosti liikkuvien ihmisten syrjintää ja syrjäyttämistä. Se merkitsee myös sitä, että vanhukset joutuvat laitoshoitoon ennen aikojaan. Toivon myös Helsingin Sanomien toimituksen suhtautuvan entistä kriittisemmin esteelliseen rakentamiseen.

Last modified on 17.09.2010 15:09
Kalle Könkkölä

Kalle Könkkölä

E-mail: Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen

Add comment