Videoita PDF Tulosta Sähköposti

Nelonen 14.10. Klo 18.45: http://www.nelonen.fi/uutiset/kotimaa/uutinen/ihmisoikeussopimukset-vilisev%C3%A4t-k%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6svirheit%C3%A4

YLE 18.1.2011 Ajantasa (radio):  Download Embed Embed this video on your site

MYK :  http://www.youtube.com/watch?v=hVzYBWmud7g

Avustaja :  http://www.youtube.com/watch?v=hVzYBWmud7g

Estettömyys : http://www.youtube.com/watch?v=cB7TRhpD8Gw

Vihreiden alkutaival: http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F01699_1#

Kohti uutta perustuslakia - Vihreät eduskuntaan

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&a=01699

Kalle Könkkölä – Yhden miehen

innovaatioinstituutio

Ennen toista maailmansotaa vammaisia ihmisiä ei ollut olemassa. Sota vammautti nuoria, ja sotilaat tavallaan ratkaisivat vammaiskysymyksen. Sodan jälkeen tuli kuntoutusajattelu, kun nämä vammaiset ihmiset haluttiin takaisin yhteiskuntaan. Syntyi myös jako sotainvalideihin ja siviili-invalideihin.

Synnyin vuonna 1950, jolloin yhteiskunnassa ja perheissä oli jo resursseja. Perheeni taisteli minut tavalliseen kouluun. Oma kuva itsestäni muodostui tuossa joukossa. Lähtökohtana oli, että vammaisuudessa ei ole mitään vikaa. Todellisuus koulun jälkeen oli kuitenkin ristiriitainen. Koulutusjärjestelmä oli kauhea: kaikki pantiin ammattikouluun, vaikka koulutus ei olisi sopinut lainkaan. Vammaiset ihmiset olivat syrjässä, ja yleinen käsitys oli, että toiset tietävät paremmin heidän asiansa kuin he itse.

Sukupolveni lähtikin kapinaan 1970-luvulla. Yhteiskunnan vammaiskäsitys oli meistä väärä, me olimme toisenlaisia kuin oletettiin. Vammaisten ihmisten pitää ottaa itse vastuuta itsestään, tehdä itse, eikä antaa toisten puhua puolestaan. Vammaisjärjestöt tarjosivat palveluja, mutta ne olivat ei-vammaisten käsissä. Vuonna 1973 tuli YK:n vammaisten oikeuksien julistus, joka oli siihen aikaan hieno, nyt kamala. Samana vuonna tapasin kansainvälisiä vammaisaktivisteja Punaisen Ristin leirillä, mm. Judith Heumannin, jonka kanssa vieläkin teen yhteistyötä. Vuonna 1976 tein pitkän matkan USA:han, jossa vahva kansalaisoikeuksien perinne teki minuun suuren vaikutuksen.

Vaikutteita Yhdysvalloista (mpg, 16 M)

Kynnys ry perustettiin vammaisten opiskelijoiden liikkeenä. Suhtautuminen siihen oli aluksi vihamielistä. Haukuimme päätöksentekijät, järjestöt ja sosiaalityöntekijät; nyt ymmärrän, että siitä ei pidetty. Kynnyksen ideologinen lähtökohta on, että hyväntekeväisyys hidastaa kehitystä. Hyvät ihmiset tekevät pahaa armollisella hyväntekeväisyydellään, eikä heille edes voi olla vihainen siitä. "Royal Society for the Spastics" -esimerkkejä löytyy monista maista. Jos ongelmista haluttaisiin puhua, järjestöt kokevat sen haittaavan keräystoimintaa. Vahvat vammaisjärjestöt ovat vahvoja palvelujen tuottajia, mutta kuitenkin heikkoja yhteiskunnassa. Vasta YK:n vammaisten vuosi 1981 avasi monet portit.

Olin kansanedustaja, kun vammaispalvelulakia säädettiin. 1980-luvulla ryhdyttiin määrätietoisesti parantamaan sosiaalilainsäädäntöä, mutta vammaisten henkilöiden oli odotettava vuoroaan tässä uudistustyössä. Laki sisälsi poliittisen umpikujan mahdollisuuden: vasemmisto pelkäsi sen myötä palvelujen yksityistämistä, oikeisto rahan menoa. Laki vammaisten henkilöiden etuuksista ja palveluista säädettiin silloisten valtiopäivien viimeisenä päätöksenä. Jos vammaispalvelulaki olisi myöhästynyt tästä, sitä ei olisi saatu lainkaan, sillä Suomi syöksyi lamaan, jolloin kaikkea jouduttiin leikkaamaan.

Vammaispalvelulaki sisälsi muutaman ehdottoman innovaation. Se antoi vammaisille ihmisille oikeuksia, vaikkakin vain vaikeavammaisille, mutta se oli periaatteellisesti tärkeää. Laki sääti myös henkilökohtaisesta avustajajärjestelmästä vaikeavammaisten henkilöiden tueksi. Esimerkit tulivat Yhdysvalloista ja Tanskasta.

Vammaispalvelulaki sosiaalisena innovaationa (mpg, 26 M)

Vammaiset ihmiset painostetaan edelleen hyväksymään epäkelpoja ratkaisuja. Aina keksitään, miksi asiat ovat mahdottomia. Puolensa pitäminen vaatii jatkuvaa urputusta. Vammaisten ihmisten tasa-arvo ja ihmisoikeudet aina lasketaan euroissa. Pitääkö vammaisten ihmisten nähdä ikkunoista ulos? Pitääkö kaikkien aina päästä kaikkialle? kysytään jatkuvasti. Työministeriö ei suostu käyttämään termiä "vammainen" vaan käyttää termiä "vajaakuntoinen" – sehän on huono ja epäkelpo ihminen. "Vajaakuntoinen" loukkaa meitä. Eihän "neekeri"-sanaakaan voi enää käyttää.

Vammaisten ihmisten työllistyessä kaikki hyötyvät. Työ on parasta sosiaaliturvaa. Kuitenkin vain 20 prosenttia vammaisista ihmisistä on työssä. Miksi haetaan ulkomaista työvoimaa, jos kotimaassa on tällainen reservi?

Vammaisten työttömyydestä (mpg, 16 M)

Olen pessimisti aidon käyttäjälähtöisyyden suhteen. EU on hukannut miljardeja kehittäessään tavaroita ja laitteita, joille ei ole käyttöä. Arvioin, että 85 prosenttia tästä touhusta on huijausta vammaisnäkökulmasta. Kun käyttäjiä ei oteta mukaan suunnitteluun, välittyy asiakaspalautteessa perusnegatiivinen kokemus. Esimerkiksi Helsingin kuljetuspalvelut ovat hyvä sosiaalinen innovaatio, joka kuitenkin kuihtuu, koska asiakaspalautetta ei oteta huomioon. Palvelutalot ovat hyvä idea, mutta ei-vammaisten toteuttamia. Henkilökohtaiseen avustajajärjestelmään suhtaudutaan epäluottamuksella, pelätään, että vammaiset käyttävät sitä väärin.

Asiat muuttuvat viime kädessä, kun vammaiset ihmiset istuvat itse kaikissa pöydissä. Se on kuitenkin vaikeaa, vaarana on, että muuttuu itse liikaa, omaksuu toisten arvot. Integraatiossa ei pärjää, jos jää yksin. Jos vammaiset unohtavat juurensa, he muuttuvat piilovammaisiksi.

I have a dream. Se on vammaisten ihmisten oman toiminnan ja kulttuurin tukeminen. Nykyisin saa helpommin rahaa siihen, että toiset auttavat vammaisia henkilöitä, kuin siihen, että he auttavat itse itseään. Jonain päivänä demokratia toteutuu – sitä toteutan tänäkin päivänä vanhan ystäväni Judith Heumannin kanssa UM:n tuella.

Kiukuttaa – toisaalta se on voima, joka pitää liikkeellä!