Mies ja Henki VIII PDF Tulosta Sähköposti
 

VIII LENTÄMISESTÄ

Ministeri Aura, teitä tarvitaan

 

Kabulin lentokentällä taliban sissit estivät naisia nousemasta samaan lentokoneeseen miesten kanssa. Syynä oli se, että kone oli liian pieni ja naiset ja miehet joutuisivat istumaan liian lähekkäin.

 

Tämä ei ole totta, mutta jos se olisi, niin kauhistelisimme täällä Suomessa naisten syrjintää Afganistanissa ja vaatisimme talibaneja kohtelemaan naisia tasa-arvoisesti.

 

Ostin itse syyskuussa Finnairin toimistossa lentolipun Jyväskylään. Menin seuraavana lauantaina kentälle ilmoittautumaan. Virkailija katsoi minua hetken hämillään ja sanoi olevansa pahoillaan, kun olivat toimistossa myyneet minulle tuon lipun. "Valitettavasti emme voi ottaa Teitä matkustajaksemme, koska koneemme on niin pieni, ettei sinne pyörätuoli mahdu". Hän ei ollut pahoillaan siitä, etten päässyt Jyväskylässä pidettävään kokoukseen.

 

Ymmärrän, että lentokone on liian pieni - näillähän Air Botnia on lentänyt Seinäjoelle ja joillekin muille pienille lentopaikkakunnille. Nyt näyttää kuitenkin kehitys vievän siihen suuntaan, että pienien koneiden käyttöä ollaan lisäämässä uusille reiteille, jotta voitaisiin kilpailla junien kanssa. Jyväskylään mennessä kilpailu ei pyörätuolin käyttäjää paljon auta. Sinne menee päivittäin yksi vammaisvaunulla varustettu juna 9.58 Tampereen kautta. Paluu ei onnistu. Jos tulisin junalla takaisin, joutuisin olemaan Tampereella yötä.

 

Istuin lentoasemalla ja tunsin itseni hölmöksi. Olin juuri kokenut mitä konkreettisinta syrjintää lentomatkailussa ja lähinnä häkellyin. Perustuslaissa on pari vuotta lukenut, että vammaisuuden perusteella ei saa syrjiä, mutta ei siitä ollut apua siihen hätään.

 

Liikenneministeri Auran tulee ryhtyä toimiin, jotta vammaisten syrjintä joukkoliikenteessä loppuu. Lentoyhtiöiden ei tule käyttää kalustoa, joka sulkee automaattisesti osan matkustajista pois. Perustuslain muutos on siis otettava tosissaan.

 

vuosi

 

 

'Turvallista' lentämistä

 

Kohtasin monenlaisia hankaluuksia, kun olin lähtemässä Filippiineille Aasian kehityspankin seminaariin Vammaiset ja kehitys. Pankki teki minulle varauksen Air Francen lennoille. Hommasin lääkärintodistuksen, jonka mukaan voin lentää ja odotin, kuinka he pystyvät järjestämään sähköä hengityskoneeseeni. Viikko ennen lähtöä he ilmoittivat, etten voi lentää heidän yhtiönsä koneella.

 

Pankki varasi seuraavaksi lennot Lufthansan koneelle. Lähetin heille lääkärintodistuksen ja jäin odottamaan. He ilmoittivat, etteivät he pysty tarjoamaan sähköä lentokoneessa.

 

Seuraavaksi pankki varasi minulle liput Finnairilla Bangkokiin ja Lufthansalla sieltä Manilaan.  Finnairin kanssa ei ollut ongelmia ja sain virtaa lennon aikana hengityskoneeseeni. Bangkokissa vaihtaessani konetta tuli ympärilleni kolme naishenkilöä. He sanoivat, että en saa sähköä hengityskoneeseeni, enkä voi lentää eteenpäin. Sanoin, että tiedän, ettei koneessa ole sähköä, mutta koska lento kestää vain kaksi ja puoli tuntia, selviän kyllä.

 

Naiset soittivat kännykällä lääkärille, jonka kanssa minäkin keskustelin. Lupasin kirjoittaa paperin, jossa sanon lentäväni omalla vastuulla. Tein näin. Jonkin ajan kuluttua minulle tuotiin uusi paperi allekirjoitettavaksi. Tässä paperissa ilmoitin, että jos kuolen lennon aikana, en missään tapauksessa syytä siitä Lufthansaa. Ilmoitin myös tietäväni, että Lufthansa ei lupaa tuoda minua koskaan pois Manilasta. Avustajalleni tarjottiin paperia, jossa hän puolestaan ilmoitti, että Kalle Könkkölä ei kuole tulevan lennon aikana.

 

Mietin hetken aikaa. Jos kuolen, en ole kuitenkaan itse viemässä asiaa oikeuteen ja jos jään Manilaan lokakuussa niin OK. Allekirjoitin paperin ja pääsin jatkolennolle. Olen siis hengissä ja täällä Suomessa - valitettavasti palelemassa.

 

Koko tämä prosessi tietysti suututtaa. Olen joutunut hankkimaan vuosien varrella ison joukon lääkärintodistuksia. Minulla on kahdelta lentoyhtiöltä pysyvä todistus, ja Finnair ei enää pyydä papereita, vaan järjestää sähköä. Samoin SAS:llä ja KLM:llä kaikki järjestyy aina helposti. KLM on kokemukseni mukaan kaikkein paras. Sähkö järjestyy myös lyhyille lennoille.

 

USA:ssa on vammaisten syrjintäkiellon jälkeen sikäläinen liikenneministeriön laatinut säännöt vammaisten ihmisten lentokuljetuksista. Näiden sääntöjen mukaan ei matkustajia saa syrjiä. Ohjeet ovat sinänsä hauskat. Näkövammaiselle on kerrottava mitä ruokalautasella on ja missä, mutta häntä ei henkilökunnan tarvitse syöttää. Henkilökunnan ei tarvitse myöskään auttaa vessassa, mutta vammainen täytyy opastaa vessan ovelle. Hengityskoneista sanotaan, ettei sähköä tarvitse tarjota.

 

Niin, moni lääkärintodistuslomake jo sinänsä on loukkaava: Häiritseekö potilaan ulkonäkö käytös tai haju matkustajia? Olen niitä harvinaisia suomalaisia miehiä, joilla on lääkärintodistus siitä, etten haise.